Muutosprosessin kuvaa on ollut mahdollista tarkentaa ja osin kyseenalaistaakin kohdistamalla tutkimus pieneen alueeseen ja käyttämällä mikrohistoriallista tutkimusotetta ja hyvin monipuolista lähdemateriaalia. Käsillä oleva tutkimus Sievin ja Kalajokilaakson maatalouden muutoksesta vuosina 1850–1920 tarjoaa aikaisempaa kokonaisvaltaisemman ja pohjoisemman näkökulman aiheeseen.

Voi oli jo 1860-luvulla ja varsinkin 1890-luvulta lähtien keskeinen tulolähde, mutta kehitys ei ollut suoraviivainen. Sieviläisen talonpojan elämä oli 1900-luvun alkupuolelle saakka taiteilua etenevän vaihdantatalouden ja toisaalta vuodentuloista hyvin riippuvaisen perinteisen omavaraistalouden välillä. Väestö pyrki luovasti sopeutumaan kulloiseenkin tilanteeseen. Mahdollisuudet maatalouden uudistamiseen vaihtelivat suuresti sosiaaliryhmän ja viljelmän koon mukaan.