Jukka-Pekka Ruuskanen: Perus- ja päätyviivat Aigeian sinettitaiteessa

Aigeian alueen kuvataiteen tutkimuksessa on perinteisesti nähty keskeiseksi tavoitteeksi symbolisten merkitysten selvittäminen. Kuitenkin voidaan kysyä, sisältykö esimerkiksi sinettitaiteen kuviin myös sellaisia elementtejä, joiden käyttö perustuu niiden visuaaliseen vaikutukseen. Tällä tarkoitetaan elementtejä, joita on sijoitettu kuvaan parantamaan kokonaisuuden ulkoista vaikutelmaa ja joilla ei sinänsä ole paljoa, jos mitään, symbolista merkitystä. tällaisia ovat etenkin perus- ja päätyviivat. Voidaan myös kysyä, ovatko kuvissa usein esiintyvät pienet lisäaiheet, kuten kasvinlehvät, lopultakin pelkästään symbolimerkityksen omaavia attribuutteja vai käytettiinkö niitä myös kuvatilan täydentäjinä ja tasapainottajina.

Vaakasuuntaisten perusviivojen voidaan tulkita merkitsevän esimerkiksi maanpintaa tai vettä, mutta ne lainaavat merkityksensä muilta kuvataiteessa olevilta aiheilta. tämä voidaan havaita poistamalla kuvasta muut aiheet, jolloin viivan merkitys häviää toisin kuin itsenäisen merkityksen omaavilla kuva-aiheilla. Pystysuuntaiset päätyviivat ovat sen sijaan täysin puhtaita kuvakielen merkkejä, sillä niille ei ole mahdollista löytää minkäänlaista omaa merkitystä edes varsinaisten kuva-aiheiden avulla. perusviivat voivat olla ulkonäöltään hyvin monenmuotoisia käyttötilanteensa mukaan, yleensä ne on kuvattu varsinaisten aiheiden, eläinten, ihmisten yms. alapuolelle, mutta poikkeuksellisesti myös yläpuolelle, jolloin ne toimivat eräänlaisina taivas- tai horisonttiviivoina. Perusviivat tulevat käyttöön keskiminolaisen kauden sinettitaiteessa ja ovat aluksi varsin harvinaisia. Niiden käyttötarkoituksena oli aluksi lähinnä pystysuuntaisten kuva-aiheiden vakauttaminen. niitä käytettiin laajemmin myöhäisminolaisella kaudella etenkin lentoideissa (pyöreissä sineteissä), mutta myös amygdaloideissa, jotka ovat lähinnä päistään katkaistun ellipsin muotoisia.

Päätyviivat ovat puolestaan ulkonäöltään yleensä samanlaisia, suorastaan standardimaisia, pystysuoria, viivamaisia elementtejä, joita käytettiin etenkin talismaanisen tyylin amygdaloideissa. Talismaaninen tyyli ajoittuu keskiminolaisen kauden loppuun ja myöhäisminolaisen kauden alkupuolelle. Ne kaiverrettiin yleensä sinetin kapeiden päätyjen poikki, useimmiten vastapareina kuvan molemmille puolille. Eräissä tapauksissa niitä käytettiin vain toisella puolella, jolloin tarkoituksena oli jonkin vastapuolella olevan kuva-aiheen tasapainottaminen tai kuvatilaan jääneen aukon peittäminen. Poikkeustapauksena voidaan mainita pystysuuntaiset amygdaloidit, joissa päätyviivat ovat poikkeuksellisesti vaakasuorassa. Vaikka ne tässä suhteessa muistuttavatkin perusviivoja, ne on helppo erottaa toisistaan muodon ja sijoituspaikan perusteella.

Tutkimus määrittelee perus- ja päätyviivat kuvamerkeiksi, joille voidaan löytää monia ilmeisen hyödyllisiä käyttötapoja. yleensä ottaen ne toimivat muita aiheita tasapainottavina ja vakauttavina elementteinä. Niitä voidaan käyttää tasapaino-ongelmien korjaamiseen silloin, kun käytetyt kuva-aiheet sopivat huonosti käytettävissä olevaan kuvatilaan. Perusviivat ovat erityisen käyttökelpoisia ns. ajelehtimisen estämiseen, koska ne antavat yläpuolelleen kaiverretulle aiheelle eräänlaisen kaksiulotteisen tilan vaikutelman. Päätyviivoja voidaan puolestaan käyttää muun muassa autiuden vaikutelman välittämiseen. Ne toimivat paljolti samaan tapaan kuin sulkumerkit kirjoitetussa tekstissä, osoittaen katsojalle sen, että kuvan olennainen sisältö on näiden viivojen välissä. Päätyviivat ovat luonteeltaan erittäin selvästi pelkästään kuvaan liitettäviä teknisiä elementtejä. Perusviivat eroavat niistä monimuotoisuutensa puolesta. Niille voidaan antaa muiden aiheiden kautta erilaisia merkitystulkintoja, jotka ovat kuitenkin luonteeltaan sekundäärisiä. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että erilaisia sivuaiheita, kuten kasvinlehviä, korostekuvioita yms. voidaan käyttää vaihtoehtoina perus- ja päätyviivoille. Näin ollen jopa varsinaiset esittävät kuva-aiheet voivat toimia täsmälleen samalla tavalla kuin tekniset kuvamerkit. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että niillä olisi myös symbolinen merkitys.

Faravid 16/1992