Studia Historica Septentrionalia 57

Tiivistelm�:

Jyrki Outinen, Suomalaisten ja turkkilaisten yst�vyyden kasvot Turkin sodassa 1877 � 1878.

Tarkastellessani Ven�j�n�Turkin -sotaan osallistuneiden suomalaisten turkkilaisista muodostamaa kuvaa t�rm��n toistuvasti hypoteettiseen ajatukseen, ett� suomalaisilla oli melko my�nteinen kuva turkkilaisista. Tarkastelen aihettani yhden sotamuistelman kautta. Pitk�ik�iseksi el�nyt sotilas Sten Anders Wallin (1853�1937) oli kirjoittanut sen t�ysin toisessa ajassa ja maailmanhistoriallisessa tilanteessa kuin ne sotilaiden muistelmat, jotka julkaistiin heti Turkin sodan j�lkeen, todenn�k�isesti vasta 1920�30-lukujen taitteessa. Retrospektiivisuus tuo tietysti kerrontaan sek� visioita ett� virheit�. Turkkilaiskuvan taustaongelmissa ensinn�kin on syyt� kysy�, millainen oli suomalaisten sotilaiden suomalaisuus. Keisarillinen armeija integroi heid�t omaan monikulttuuriseen maailmaansa. He omaksuivat t�m�n kulttuurin jo ennen Balkanille l�ht��. Muistelmissa kerrotaan monista Osmanien Balkanin kansoista.

Positiivisuus tarkastelussani voidaan l�yt�� my�nteisest� kansanomaisesta huumorista, sotilasammatillisesta diskurssista, eksotistisesta uteliaisuudesta ja varsinkin arjen kohtaamistilanteiden kuvauksista. Sotilaiden h�mm�styksen tunteita ei pit�isi automaattisesti tulkita negatiiviseksi turkkilaisuuden representoinniksi. Kansanomainen humoristinen my�nteisyys johtui osittain sotilaiden halusta saada muistelmillaan viihdytt�v�� julkisuutta. Huumoritilanteissa usein tapahtuu jotain absurdia ja valtarakenteita kyseenalaistavaa. Sotilaat kunnioittivat turkkilaisia sellaisina vihollisina, jotka olivat kuin urheilupelin tasaveroinen kilpakumppani.

Kolmas positiivisuuden puoli on eksotismi tai jopa jonkinlainen eskapismi, miss� on my�s eroottisia viitteit�. Ehk� keskeiset kuvauskohteet olivat naiset ja ruoka, koska n�m� ehk� kaikkein eniten merkitsiv�t miehille sodan keskell�. Wallin ei kuitenkaan puhu naisista seksistisesti. Toisaalta eksotismi ei osoittaudu pelk�st��n orientalistisiksi stereotyypeksi, kiinnostus kohdistuu my�s Osmanien Balkanilta l�ytyviin l�nsimaisiin asioihin. Arkisissa tilanteissa sotilaat tekiv�t jotakin turkkilaisten kanssa tai toiminta oli jotenkin suhteessa turkkilaisiin. Usein t�llaisissa tilanteissa turkkilaiset kuvataan asiallisesti ik��n kuin tasaveroisina suomalaisten kanssa. My�nteinen kuvasto riippui siit� miten suuri oli suomalaisten kulloinenkin perusturvallisuuden ja hyvinvoinnin taso, kuten muonitus, majoitus.

Kuvan ongelmana on se, ett� kuva viittaa et�isyyteen ja toiseuteen, yst�vyys taasen kommunikaatioon. On mahdotonta saavuttaa lopullista totuutta, johtop��t�kset ovat arvioita. Wallinin ja muitten sotilaiden muistelmat rakentavat tietynlaisen kuvitellun todellisuuden. Kertoja on oikeastaan lukijan kanssa samanaikaisesti oleva kumppani. Vaikutelmaksi j��, ett� suomalaisten t�ytyi ymm�rt�� turkkilaisia.

Takaisin Studia Historica Septentrionalia 57

 

04.09.2011