Tiivistelm�:
Jyrki Outinen,
Suomalaisten ja turkkilaisten yst�vyyden kasvot Turkin sodassa 1877 � 1878.
Tarkastellessani Ven�j�n�Turkin -sotaan osallistuneiden suomalaisten turkkilaisista muodostamaa
kuvaa t�rm��n toistuvasti hypoteettiseen ajatukseen, ett� suomalaisilla oli melko my�nteinen
kuva turkkilaisista. Tarkastelen aihettani yhden sotamuistelman kautta. Pitk�ik�iseksi el�nyt
sotilas Sten Anders Wallin (1853�1937) oli kirjoittanut sen t�ysin toisessa ajassa ja maailmanhistoriallisessa
tilanteessa kuin ne sotilaiden muistelmat, jotka julkaistiin heti Turkin sodan
j�lkeen, todenn�k�isesti vasta 1920�30-lukujen taitteessa. Retrospektiivisuus tuo tietysti kerrontaan
sek� visioita ett� virheit�. Turkkilaiskuvan taustaongelmissa ensinn�kin on syyt� kysy�,
millainen oli suomalaisten sotilaiden suomalaisuus. Keisarillinen armeija integroi heid�t omaan
monikulttuuriseen maailmaansa. He omaksuivat t�m�n kulttuurin jo ennen Balkanille l�ht��.
Muistelmissa kerrotaan monista Osmanien Balkanin kansoista.
Positiivisuus tarkastelussani voidaan l�yt�� my�nteisest� kansanomaisesta huumorista,
sotilasammatillisesta diskurssista, eksotistisesta uteliaisuudesta ja varsinkin arjen kohtaamistilanteiden
kuvauksista. Sotilaiden h�mm�styksen tunteita ei pit�isi automaattisesti tulkita negatiiviseksi
turkkilaisuuden representoinniksi. Kansanomainen humoristinen my�nteisyys johtui
osittain sotilaiden halusta saada muistelmillaan viihdytt�v�� julkisuutta. Huumoritilanteissa
usein tapahtuu jotain absurdia ja valtarakenteita kyseenalaistavaa. Sotilaat kunnioittivat turkkilaisia
sellaisina vihollisina, jotka olivat kuin urheilupelin tasaveroinen kilpakumppani.
Kolmas positiivisuuden puoli on eksotismi tai jopa jonkinlainen eskapismi, miss� on my�s
eroottisia viitteit�. Ehk� keskeiset kuvauskohteet olivat naiset ja ruoka, koska n�m� ehk� kaikkein
eniten merkitsiv�t miehille sodan keskell�. Wallin ei kuitenkaan puhu naisista seksistisesti.
Toisaalta eksotismi ei osoittaudu pelk�st��n orientalistisiksi stereotyypeksi, kiinnostus kohdistuu
my�s Osmanien Balkanilta l�ytyviin l�nsimaisiin asioihin. Arkisissa tilanteissa sotilaat
tekiv�t jotakin turkkilaisten kanssa tai toiminta oli jotenkin suhteessa turkkilaisiin. Usein t�llaisissa
tilanteissa turkkilaiset kuvataan asiallisesti ik��n kuin tasaveroisina suomalaisten kanssa.
My�nteinen kuvasto riippui siit� miten suuri oli suomalaisten kulloinenkin perusturvallisuuden
ja hyvinvoinnin taso, kuten muonitus, majoitus.
Kuvan ongelmana on se, ett� kuva viittaa et�isyyteen ja toiseuteen, yst�vyys taasen kommunikaatioon.
On mahdotonta saavuttaa lopullista totuutta, johtop��t�kset ovat arvioita. Wallinin
ja muitten sotilaiden muistelmat rakentavat tietynlaisen kuvitellun todellisuuden. Kertoja on
oikeastaan lukijan kanssa samanaikaisesti oleva kumppani. Vaikutelmaksi j��, ett� suomalaisten
t�ytyi ymm�rt�� turkkilaisia.