Tiivistelmä:

Raija Taramaa, Suomalaisten siirtolaisten identiteetti Yhdysvalloissa suuren siirtolaistulvan aikaan.

Kansallismielisyyden nousu 1800-luvulla lisäsi identiteettien monimuotoista tutkimusta eri maissa. Tutkimus suuntautui mm. eri rotuihin, kansallisuuksiin ja sen myötä kansallisiin erikoispiirteisiin. Kuvaukset, jotka kartoittivat stereotyyppisiä muotoja eri kansallisuuksista korostaen sekä henkisiä että fyysisiä ominaisuuksia etsien tulkintoja ”me” vastaan ”he” innoittivat tutkijoita eri puolilla maailmaa. Samanaikaisesti suomalainen kirjallisuus tarjosi luonnehdintoja suomalaisista vaihtelevasti erilaisten kriteerien mukaan. 1800-luvun loppupuolella näihin kuvauksiin tuli normatiivisempi ote, joten suomalaiset saattoivat lukea eri teoksista, keitä he todella ovat ja kuinka he erottuvat luonteiltaan muista kansallisuuksista.

Topelius kirjoitti vahvan kuvauksen suomalaisista Maamme kirjassa, joka tehokkaasti levitti hänen käsityksiään sekä ajattelumallia omasta kansastansa vaikuttaen Suomen kansan mielikuviin itsestään vuosikymmeniksi eteenpäin. Topeliuksen isänmaalliset tunteet eivät omistuksenhalun sekä kollektiivisuuden vaivaamina rohkaisseet yksilöllisiin ratkaisuihin yhteiskunnassa eikä hän rohkaissut kansalaisia kansainvälisiin yhteyksiin. Hän pikemminkin piti ulkomaalaisia vain pinnallisten toimien ja tunteiden tulkkeina, sillä hänen mielestään he pyrkivät löytämään elämästä vain hetkellisiä nautintoja. Topelius ei nähnyt yksilöllisen voiman merkitystä eivätkä yksilöt saaneet erottua massasta. Omalla tavallaan hän siis tuomitsi matkustamisen ulkomaille sekä siirtolaisuuden.

Lyhyesti sanottuna antiteesi ”me” ja ”he” aiheuttaa suomalaisille edelleenkin ongelmia hyväksyä itsensä tasavertaisina jäseninä esimerkiksi nykyisessä eurooppalaisessa yhteistyössä. Historia on osoittanut, kuinka uhkatekijät ovat aina tulleet ulkopuolelta eliminoiden vaihtoehdot ja pakottaen kansalaiset alistumaan vallitseviin oloihin. Tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta sekä ulkopuolisten tiedostaminen on edelleen osa suomalaista kulttuuria. Niinpä, jopa nykyisinkin, on vaikeaa joskus aistia ”meidät” osana eurooppalaisia, osana ”heitä”.

Ensimmäisen sukupolven amerikansuomalaisten siirtolaisten juuret olivat siinä Suomessa, jonka Topelius kuvasi kirjassaan. Nämä suomalaiset eivät kuitenkaan olleet aivan tuntemattomia uudessa kotimaassaan, sillä Topeliuksen teoksia oli käännetty englanniksi jo 1870-luvulla.

Tässä artikkelissa analysoidaan suomalaisia siirtolaisia ja heidän keskinäisiä suhteitaan sekä suhteitaan isäntämaan kansalaisiin kuvattuna fiktiivisissä teksteissä, jotka ovat:

Lauri Andersonin Heikki Heikkinen And Other Stories of Upper Peninsula Finns; Mary Carakerin Growing Up Soggy ja Elina, Mistress of Laukko; Joseph Damrellin Gift; Lynn Maria Laitalan Down from Basswood ja Paula Ivanska Robbinsin Below Rollstone Hill – Growing up in the Finnish Quarter of Fitchburg, Massachusetts.