Yhteenveto:

Kari Alenius, Virolaisten lopullinen irrottautuminen venäläisyydestä – virolais-venäläiset suhteet Virossa vuosina 1921 – 1925

Virolaiset aloittivat vuonna 1920 perusteellisen välien selvittämisen maassa asuneen venäläisen vähemmistön, entisen vallanpitäjäryhmän kanssa. Lisäpontta asialle antoi laajojen venäläisalueiden liittäminen Viroon Neuvosto-Venäjän kanssa solmitun rauhansopimuksen myötä. Virolaiset halusivat toisaalta selvittää suhteensa venäläiseen eliittiin ja toisaalta varmistaa uusien itäalueiden pysymisen Viron hallussa. Historiallisen revanssin venäläisistä virolaiset katsoivat saavuttavansa sanoutumalla nyt selkeästi irti venäläisestä kulttuurista ja venäläisyydestä kaikkinensa. Samaa tarkoitusta palveli myös uusien venäläisalueiden integrointi muuhun Viroon käyttäen sekä käskyjä että palkintoja. Vaikka itäalueiden venäläisille sallittiin melko paljon paikallista päätösvaltaa, korkeimman vallan kuuluminen virolaisille tehtiin joka tapauksessa selväksi. Virolaiset sallivat venäläisille, kuten baltiansaksalaisillekin näiden oman kulttuurin säilyttämisen, mutta epälojaaliutta Viron valtiolle ei sallittu. Toisekseen virolaisten erityisen tarkkailun kohteena oli se, että venäläiset eivät enää pääsisi houkuttelemaan ryhmänsä jäseneksi kansallisuudestaan epätietoisia tai välinpitämättömiä virolaisia. Tässä huoli koski erityisesti setukaisia. Pienten ryhmien näkökulmasta vähäisilläkin ihmisjoukoilla oli merkitystä omien rivien vahvistamisessa.

Virolaisten irtisanoutuminen venäläisyydestä ja tilinteko sekä venäläisen menneisyyden että ajankohtaisten venäläisongelmien kanssa kesti pari vuotta, suurin piirtein vuoden 1922 lopulle. Seuraavien vuosien (1923 – 1925) kehitystä suhteissa voidaan luonnehtia vanhojen epäluulojen säilymisen kaudeksi ilman merkittäviä uusia suhteisiin vaikuttaneita piirteitä. Venäläiselle eliitille entisen valta-aseman menetys oli raskas isku, josta he eivät täysin toipuneet koko 1920-luvun alkupuolen aikana. Tosin venäläisten suhtautuminen Viron valtioon ja virolaisten johtoasemaan maassa lientyi vähitellen kohti uuden tilanteen jonkinasteista hyväksymistä. Jatkuvina ongelmina kuitenkin pysyivät kiistat maan niukkojen taloudellisten resurssien jaosta. Suuri ongelma oli myös se, että Viron uusien itäalueiden venäläiset eivät mieltäneet itseään Viron kansalaisiksi, vaan toivoivat paluuta Venäjän yhteyteen. Aktiivista separatismia venäläisten keskuudessa ei kuitenkaan ilmennyt, todennäköisesti Neuvosto-Venäjän vaikeiden sisäisten olojen pelottamana.

 

Faravid 32/2008