Tiivistelmä:

Jari Okkonen – Tuula Okkonen, Kadonneet Sinanthropus pekinensiksen fossiilit yhdysvaltalaisissa Japanin miehityshallinnon asiakirjoissa

Yhdysvaltojen miehitettyä Japanin toisen maailmansodan päätteeksi yhdeksi miehityspoliittiseksi tavoitteeksi tuli kulttuuriperinnön suojelu. Kulttuuriperintöpolitiikalla osallistuttiin maan demilitarisointiin ja demokratisointiin. Suojelun keskeinen osa-alue oli japanilaisten sodan aikana valloittamiltaan alueilta ryöstämän kulttuuriomaisuuden palauttaminen laillisille omistajilleen. Kiinasta japanilaisten mukaansa ottamien Sinanthropus pekinensiksen fossiilien kohtalo on erikoiseksi osoittautuva sivujuoni yhdysvaltalaisten kulttuuriperintöpolitiikassa.

Välittömästi Yhdysvaltojen ja Japanin välisen sodan puhjettua joulukuussa 1941 japanilaisjoukot ottivat haltuunsa Pekingissä yhdysvaltalaisten rahoittaman tutkimuslaitoksen Peiping Union Medical Collegen, jossa oli tutkittu ja säilytetty ihmisen evoluution varhaisiin todisteisiin lukeutuvia Sinanthropus pekinensiksen eli niin kutsutun Pekingin ihmisen fossiileja. Zhoukoudianista 1920- ja 1930-luvuilla tehtyjen kaivausten tuloksena löydetyt arvokkaat fossiilit oli tarkoitus evakuoida turvaan, sillä japanilaisten tiedettiin olevan kiinnostuneita saamaan ne haltuunsa. Se, mitä niille todellisuudessa tapahtui, tuntui jääneen arvoitukseksi ja vuosikymmenten ajan tutkimusaineistojen kohtalosta on kiistelty. Väittelyssä on ollut kaksi vastakkaista näkemystä: kiinalaistutkijat ovat syytelleet yhdysvaltalaisia löytöjen ottamisesta, yhdysvaltalaistahot puolestaan ovat pyrkineet osoittamaan niiden kadonneen maailmansodan melskeissä.

Yhdysvaltalaisista asiakirjoista käy yllättäen ilmi, että miehityshallinnon päämajan haltuun päätyi Tokiossa marraskuussa ja joulukuussa 1945 puoli miljoonaa vuotta vanhoja Sinanthropus pekinensiksen tutkimusmateriaaleja. Ne olivat kuuluneet Peiping Union Medical Collegelle ja ne oli tuotu Japaniin elokuussa 1942. Antropologi Kotondo Haseben ponnistelut fossiilien etsimiseksi ja saamiseksi japanilaistutkijoiden käyttöön olivat tuottaneet tulosta. Se, mihin nämä vanhat luut päätyivät vuoden 1945 lopulla tai vuoden 1946 alussa, jää epäselväksi. Vaikuttaisi siltä, että osa Pekingin ihmiseen liittyvistä miehityksenaikaisista asiakirjoista on tarkoituksellisesti poistettu tallennettavien dokumenttien joukosta. Helmikuusta 1946 lähtien asiakirjoissa annetaan ymmärtää, että miehityshallinnolle päätynyt materiaali olisi koostunut varhaiseen nykyihmiseen liittyneitä esineistä, esineitten valoksista, muutamasta työkalusta ja eläinten luista. Näin ei kuitenkaan ollut vuoden 1945 dokumenttien perusteella. Tuolloin asiakirjoissa puhuttiin yksiselitteisesti Sinanthropukseen liittyvästä 500 000 vuotta vanhasta antropologisesta kokoelmasta.